me seisotaan hattu kourassa maailman reunalla, odotetaan että kaikki loppuu jonain hyökyaaltona.

kun suljen silmät, kuulen huudon, juoksen yli veden kadonneen saaren luokse.

tää oli taas niitä harvoja päiviä kun meikkaan. vaikkei mulla nyt muuta kun sulmämeikit ja kulmat ollu. oon funaillu että voisin ostaa meikkivoiteen. taas. vaikka mulla on tosi hyvä iho. koputan puuta. mutta jotenkin.. tai sit tyydyn vaan silmämeikkeihin. luomiväriäkään ei tarvi koska omaan luonnostaan tummat, kivan ruskeat luomet. toisina päivinä ne on tosi rumat mun mielestä, mut tää on taas niitä päiviä kun oon tyytyväinen mun ulkonäköön. tää on näitä positiivisia päiviä. niitä kun olotila on sellainen että voisin hukuttaa maailman mun hymyyn. mua hymyilyttää myös pariset erilaiset sulat ja puuhelmet. ja se että kävin kaupassa, enkä ostanut mitään turhaa!

täs mun ja mannisen jengi paidat. "safe me from what i want"

rauhaa nyt sit kaikille. meidän äikän tunnit on aina niin tylsiä et pakko purkaa päätä johki. tänään lopputulos oli hemmetin tylsä. yleensä paperille purettu setti on jotain monipuolisempaa ja elävämpää. niin ja vau. sää saat mut sanattomaksi. ja se biisi. en oo varmaan koskaan kuullut niin kaunista biisiä kuin sillä irlantilaisen näköisellä tyylikkäällä pojalla oli soittoäänenä. en tiedä biisin nimeä. se muistutti mua susta. paljon. tahdon sen biisin. vaikka omakseni. ainakin sen nimen. vau.