kävelin pysäkiltä. kävelin kauppahallin kautta. siellä on aina niin hauska tunnelma. ylitin tien ja olin melkein mun rapun ovella. mua vastaan käveli sellanen tosi sulonen hippi. se tapitti mua ja mää pysähdyin sen savusiin silmiin. aurinko paisto mun naamaan. kohotin mun suupielet ja hymyilin sille leveesti. se alko nykimään hassusti. se näytti äänettömältä kikatukselta. se hymyili mulle takas. sil oli tosi hauska, mieleenpainuva, savunen hymy. mun fiilikset oli siin tilanteessa ne et ihana hoivattavan ja ruokittavan näkönen nälkiintynyt hippiäinen. mulla on varmaan joku äitisyndrooma? vaikka sillä oli mieleenpainuva hymy, ei se silti tarkota et se ois jäänyt mun päähän. mun päässä leijuu yks asia. se ei liiku vaikka käskisin. se on uhmakas. se on.. mun päässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti